affrikaatta

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Affrikaatta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

affrikaatta (9-C)

  1. (fonetiikka) eräissä kielissä erotettava klusiilin ja sitä seuraavan, sen kanssa samapaikkaisen tai lähes samapaikkaisen, frikatiivin yhdistelmä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi affrikaatta affrikaatat
genetiivi affrikaatan affrikaattojen
(affrikaattain)
partitiivi affrikaattaa affrikaattoja
akkusatiivi affrikaatta;
affrikaatan
affrikaatat
sisäpaikallissijat
inessiivi affrikaatassa affrikaatoissa
elatiivi affrikaatasta affrikaatoista
illatiivi affrikaattaan affrikaattoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi affrikaatalla affrikaatoilla
ablatiivi affrikaatalta affrikaatoilta
allatiivi affrikaatalle affrikaatoille
muut sijamuodot
essiivi affrikaattana affrikaattoina
translatiivi affrikaataksi affrikaatoiksi
abessiivi affrikaatatta affrikaatoitta
instruktiivi affrikaatoin
komitatiivi affrikaattoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo affrikaata-
vahva vartalo affrikaatta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 72. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.

Aiheesta muualla[muokkaa]