aaltoileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aaltoileminen (38)
- teonnimi verbistä aaltoilla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aaltoileminen | aaltoilemiset |
| genetiivi | aaltoilemisen | aaltoilemisten aaltoilemisien |
| partitiivi | aaltoilemista | aaltoilemisia |
| akkusatiivi | aaltoileminen; aaltoilemisen |
aaltoilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aaltoilemisessa | aaltoilemisissa |
| elatiivi | aaltoilemisesta | aaltoilemisista |
| illatiivi | aaltoilemiseen | aaltoilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aaltoilemisella | aaltoilemisilla |
| ablatiivi | aaltoilemiselta | aaltoilemisilta |
| allatiivi | aaltoilemiselle | aaltoilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aaltoilemisena (aaltoilemisna) |
aaltoilemisina |
| translatiivi | aaltoilemiseksi | aaltoilemisiksi |
| abessiivi | aaltoilemisetta | aaltoilemisitta |
| instruktiivi | – | aaltoilemisin |
| komitatiivi | – | aaltoilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aaltoilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aaltoilemis- | |