aallottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aallottaminen (38)
- teonnimi verbistä aallottaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aallottaminen | aallottamiset |
| genetiivi | aallottamisen | aallottamisten aallottamisien |
| partitiivi | aallottamista | aallottamisia |
| akkusatiivi | aallottaminen; aallottamisen |
aallottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aallottamisessa | aallottamisissa |
| elatiivi | aallottamisesta | aallottamisista |
| illatiivi | aallottamiseen | aallottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aallottamisella | aallottamisilla |
| ablatiivi | aallottamiselta | aallottamisilta |
| allatiivi | aallottamiselle | aallottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aallottamisena (aallottamisna) |
aallottamisina |
| translatiivi | aallottamiseksi | aallottamisiksi |
| abessiivi | aallottamisetta | aallottamisitta |
| instruktiivi | – | aallottamisin |
| komitatiivi | – | aallottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aallottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aallottamis- | |