falafel

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Falafeleja

Substantiivi[muokkaa]

falafel (5)

  1. Lähi-idän keittiöstä lähtöisin oleva, uppopaistamalla valmistettava kasvispyörykkä, jonka keskeinen ainesosa ovat jauhetut kikherneet tai härkäpavut

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈfɑlɑfel/
  • tavutus: fa‧la‧fel

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi falafel falafelit
genetiivi falafelin falafelien
(falafelein)
partitiivi falafelia falafeleja
akkusatiivi falafel;
falafelin
falafelit
sisäpaikallissijat
inessiivi falafelissa falafeleissa
elatiivi falafelista falafeleista
illatiivi falafeliin falafeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi falafelilla falafeleilla
ablatiivi falafelilta falafeleilta
allatiivi falafelille falafeleille
muut sijamuodot
essiivi falafelina falafeleina
translatiivi falafeliksi falafeleiksi
abessiivi falafelitta falafeleitta
instruktiivi falafelein
komitatiivi falafeleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo falafeli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • falafel Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

falafel (ei monikkoa)

  1. falafel (ruokalaji)

Substantiivi[muokkaa]

falafel (monikko falafels)

  1. falafel (yksittäinen pyörykkä)

Ranska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

falafel m. (monikko falafels[luo])

  1. falafel

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

falafel yl. (2) (yks. määr. falafeln[luo], mon. epämäär. falaflar[luo], mon. määr. falaflarna[luo])

  1. falafel