Mononen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Erisnimi[muokkaa]

Mononen (38)

  1. suomalainen sukunimi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi Mononen Monoset
genetiivi Monosen Monosten
Monosien
partitiivi Monosta Monosia
akkusatiivi Mononen;
Monosen
Monoset
sisäpaikallissijat
inessiivi Monosessa Monosissa
elatiivi Monosesta Monosista
illatiivi Monoseen Monosiin
ulkopaikallissijat
adessiivi Monosella Monosilla
ablatiivi Monoselta Monosilta
allatiivi Monoselle Monosille
muut sijamuodot
essiivi Monosena
(Monosna)
Monosina
translatiivi Monoseksi Monosiksi
abessiivi Monosetta Monositta
instruktiivi Monosin
komitatiivi Monosine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo Monose-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
Monos-

Etymologia[muokkaa]

Nimen alkuperälle on ehdotettu useita eri selityksiä. (1) Siihen sisältyy Salomonin tai Filemonin lyhentymä Mono(i). (2) Se perustuu nimeen Mongs ~ Magnus. (3) Se saattaa olla myös peräisin pakanuuden aikaisesta nimestä Montaneuvoinen kuten Montonen.[1]

Lähteet[muokkaa]

  • Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (2 533 nimenhaltijaa.)

Viitteet[muokkaa]

  1. Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9. $0