Meri

Wikisanakirjasta
Katso myös: meri

Suomi[muokkaa]

Erisnimi[muokkaa]

Meri (5)

  1. eräs naisen etunimi

Taivutus[muokkaa]

Etunimenä taipuu eri tavalla kuin sana meri.[1]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi Meri Merit
genetiivi Merin Merien
(Merein)
partitiivi Meriä Merejä
akkusatiivi Meri;
Merin
Merit
sisäpaikallissijat
inessiivi Merissä Mereissä
elatiivi Meristä Mereistä
illatiivi Meriin Mereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi Merillä Mereillä
ablatiivi Meriltä Mereiltä
allatiivi Merille Mereille
muut sijamuodot
essiivi Merinä Mereinä
translatiivi Meriksi Mereiksi
abessiivi Merittä Mereittä
instruktiivi Merein
komitatiivi Mereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo Meri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Erisnimi[muokkaa]

Meri (24)

  1. suomalainen sukunimi

Taivutus[muokkaa]

Sukunimenä taipuu kuten sana meri.[2]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi Meri Meret
genetiivi Meren Merien
Merten
partitiivi Merta Meriä
akkusatiivi Meri;
Meren
Meret
sisäpaikallissijat
inessiivi Meressä Merissä
elatiivi Merestä Meristä
illatiivi Mereen Meriin
ulkopaikallissijat
adessiivi Merellä Merillä
ablatiivi Mereltä Meriltä
allatiivi Merelle Merille
muut sijamuodot
essiivi Merenä
(Mernä)
Merinä
translatiivi Mereksi Meriksi
abessiivi Merettä Merittä
instruktiivi Merin
komitatiivi Merine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo Mere-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
Mer-

Viitteet[muokkaa]

  1. Suku- ja etunimien taivutuksesta. Ohjeita ja suosituksia. Kotimaisten kielten keskus. 2011. (viitattu 14.3.2013)
  2. Nimien taivutus: sukunimet Kielitoimiston ohjepankki. 2015. Kotimaisten kielten keskus. ”Sukunimet taipuvat samoin kuin vastaavat yleissanat.” Viitattu 10.2.2017.