Mönkäre
Suomi[muokkaa]
Erisnimi[muokkaa]
Mönkäre (48)
- suomalainen sukunimi
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | Mönkäre | Mönkäreet |
genetiivi | Mönkäreen | Mönkäreiden Mönkäreitten |
partitiivi | Mönkärettä | Mönkäreitä |
akkusatiivi | Mönkäre; Mönkäreen |
Mönkäreet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | Mönkäreessä | Mönkäreissä |
elatiivi | Mönkäreestä | Mönkäreistä |
illatiivi | Mönkäreeseen | Mönkäreisiin Mönkäreihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | Mönkäreellä | Mönkäreillä |
ablatiivi | Mönkäreeltä | Mönkäreiltä |
allatiivi | Mönkäreelle | Mönkäreille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | Mönkäreenä | Mönkäreinä |
translatiivi | Mönkäreeksi | Mönkäreiksi |
abessiivi | Mönkäreettä | Mönkäreittä |
instruktiivi | – | Mönkärein |
komitatiivi | – | Mönkäreine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | Mönkäree- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
Mönkäret- |
Etymologia[muokkaa]
Taustalla saattaa olla germaaninen ammattinimitys mangari ’kauppias’, josta suomen murteellinen mankari ja ruotsin månglare.[1]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.