Määttä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Erisnimi[muokkaa]

Määttä (10-C)

  1. suomalainen sukunimi
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: Määt‧tä‧

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi Määttä Määtät
genetiivi Määtän Määttien
(Määttäin)
partitiivi Määttää Määttiä
akkusatiivi Määttä;
Määtän
Määtät
sisäpaikallissijat
inessiivi Määtässä Määtissä
elatiivi Määtästä Määtistä
illatiivi Määttään Määttiin
ulkopaikallissijat
adessiivi Määtällä Määtillä
ablatiivi Määtältä Määtiltä
allatiivi Määtälle Määtille
muut sijamuodot
essiivi Määttänä Määttinä
translatiivi Määtäksi Määtiksi
abessiivi Määtättä Määtittä
instruktiivi Määtin
komitatiivi Määttine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo Määtä-
vahva vartalo Määttä-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Luultavasti nimestä Klemet, vrt. Määttänen.[1]

Viitteet[muokkaa]

  1. Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9. Hakusanat Määttä ja Määttänen.