Kortet

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Erisnimi[muokkaa]

Kortet (44-C)

  1. suomalainen sukunimi

Taivutus[muokkaa]

Taivutetaan kuten sanaa korte.[1]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi Kortet Kortteet
genetiivi Kortteen Kortteiden
Kortteitten
partitiivi Kortetta Kortteita
akkusatiivi Kortet;
Kortteen
Kortteet
sisäpaikallissijat
inessiivi Kortteessa Kortteissa
elatiivi Kortteesta Kortteista
illatiivi Kortteeseen Kortteisiin
(Kortteihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi Kortteella Kortteilla
ablatiivi Kortteelta Kortteilta
allatiivi Kortteelle Kortteille
muut sijamuodot
essiivi Kortteena Kortteina
translatiivi Kortteeksi Kortteiksi
abessiivi Kortteetta Kortteitta
instruktiivi Korttein
komitatiivi Kortteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo Korttee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
Kortet-


Lähteet[muokkaa]

  • Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (114 nimenhaltijaa.)

Viitteet[muokkaa]

  1. Nimien taivutus: sukunimet Kielitoimiston ohjepankki. 2015. Kotimaisten kielten keskus. ”Jos paikannimilähtöisissä sukunimissä on säilynyt vanhoja, käytöstä jääneitä sanojen muotoja, nimiä taivutetaan kuten vastaavaa tai vastaavanrakenteista nykyistä yleissanaa” Viitattu 17.2.2017.