Julkunen
Suomi
[muokkaa]Erisnimi
[muokkaa]Julkunen (38)
- suomalainen sukunimi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Julkunen | Julkuset |
| genetiivi | Julkusen | Julkusten Julkusien |
| partitiivi | Julkusta | Julkusia |
| akkusatiivi | Julkunen; Julkusen |
Julkuset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Julkusessa | Julkusissa |
| elatiivi | Julkusesta | Julkusista |
| illatiivi | Julkuseen | Julkusiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Julkusella | Julkusilla |
| ablatiivi | Julkuselta | Julkusilta |
| allatiivi | Julkuselle | Julkusille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Julkusena (Julkusna) |
Julkusina |
| translatiivi | Julkuseksi | Julkusiksi |
| abessiivi | Julkusetta | Julkusitta |
| instruktiivi | – | Julkusin |
| komitatiivi | – | Julkusine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Julkuse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
Julkus- | |
Etymologia
[muokkaa]Epävarman selityksen mukaan nimessä voi olla Keski-Pohjanmaan ja Hämeen murteissa tavattava sana julku ’kanki, riuku’ sekä edelleen ’pitkä ihminen, roikale; muodottoman tai tavattoman suuri’. Toisen selityksen mukaan kyseessä voisi olla Julius- tai Julianus-nimen muunnos.[1]
Lähteet
[muokkaa]- Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (1 201 nimenhaltijaa.)
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.