Janhunen
Suomi[muokkaa]
Erisnimi[muokkaa]
Janhunen (38)
- suomalainen sukunimi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Janhunen | Janhuset |
| genetiivi | Janhusen | Janhusten Janhusien |
| partitiivi | Janhusta | Janhusia |
| akkusatiivi | Janhunen; Janhusen |
Janhuset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Janhusessa | Janhusissa |
| elatiivi | Janhusesta | Janhusista |
| illatiivi | Janhuseen | Janhusiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Janhusella | Janhusilla |
| ablatiivi | Janhuselta | Janhusilta |
| allatiivi | Janhuselle | Janhusille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Janhusena (Janhusna) |
Janhusina |
| translatiivi | Janhuseksi | Janhusiksi |
| abessiivi | Janhusetta | Janhusitta |
| instruktiivi | – | Janhusin |
| komitatiivi | – | Janhusine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Janhuse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
Janhus- | |
Etymologia[muokkaa]
nimestä Janhu, Janho, joka suomalainen muoto sellaisista pohjoissaksalaisista Johannes-nimen muunnoksista kuin Jahn, Jahne, John[1]
Lähteet[muokkaa]
- Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (1 230 nimenhaltijaa.)
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.