Inkeroinen
 |
Suomi
[muokkaa]Erisnimi
[muokkaa]Inkeroinen (38)
- suomalainen sukunimi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Inkeroinen | Inkeroiset |
| genetiivi | Inkeroisen | Inkeroisten Inkeroisien |
| partitiivi | Inkeroista | Inkeroisia |
| akkusatiivi | Inkeroinen; Inkeroisen |
Inkeroiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Inkeroisessa | Inkeroisissa |
| elatiivi | Inkeroisesta | Inkeroisista |
| illatiivi | Inkeroiseen | Inkeroisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Inkeroisella | Inkeroisilla |
| ablatiivi | Inkeroiselta | Inkeroisilta |
| allatiivi | Inkeroiselle | Inkeroisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Inkeroisena (Inkeroisna) |
Inkeroisina |
| translatiivi | Inkeroiseksi | Inkeroisiksi |
| abessiivi | Inkeroisetta | Inkeroisitta |
| instruktiivi | – | Inkeroisin |
| komitatiivi | – | Inkeroisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Inkeroise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
Inkerois- | |
Etymologia
[muokkaa]Nimi on paikoin peräisin inkerinmaalaisista siirtolaisista, paikoin taas suoraan skandinaavisperäisestä miehennimestä Inger, Inker.[1]
Lähteet
[muokkaa]- Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (613 nimenhaltijaa.)
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.