Ilmonen
Suomi[muokkaa]
Erisnimi[muokkaa]
Ilmonen (38)
- suomalainen sukunimi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Ilmonen | Ilmoset |
| genetiivi | Ilmosen | Ilmosten Ilmosien |
| partitiivi | Ilmosta | Ilmosia |
| akkusatiivi | Ilmonen; Ilmosen |
Ilmoset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Ilmosessa | Ilmosissa |
| elatiivi | Ilmosesta | Ilmosista |
| illatiivi | Ilmoseen | Ilmosiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Ilmosella | Ilmosilla |
| ablatiivi | Ilmoselta | Ilmosilta |
| allatiivi | Ilmoselle | Ilmosille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Ilmosena (Ilmosna) |
Ilmosina |
| translatiivi | Ilmoseksi | Ilmosiksi |
| abessiivi | Ilmosetta | Ilmositta |
| instruktiivi | – | Ilmosin |
| komitatiivi | – | Ilmosine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Ilmose- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
Ilmos- | |
Etymologia[muokkaa]
Ilmeisesti muinaissuomalaisesta yksilönnimestä Ilma, Ilmo, Ilmoi, Ilmari.[1]
Lähteet[muokkaa]
- Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (595 nimenhaltijaa.)
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.