Ikäheimo
Suomi[muokkaa]
Erisnimi[muokkaa]
Ikäheimo (1)
- vanha yksilönnimi
- suomalainen sukunimi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Ikäheimo | Ikäheimot |
| genetiivi | Ikäheimon | Ikäheimojen |
| partitiivi | Ikäheimoa | Ikäheimoja |
| akkusatiivi | Ikäheimo; Ikäheimon |
Ikäheimot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Ikäheimossa | Ikäheimoissa |
| elatiivi | Ikäheimosta | Ikäheimoista |
| illatiivi | Ikäheimoon | Ikäheimoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Ikäheimolla | Ikäheimoilla |
| ablatiivi | Ikäheimolta | Ikäheimoilta |
| allatiivi | Ikäheimolle | Ikäheimoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Ikäheimona | Ikäheimoina |
| translatiivi | Ikäheimoksi | Ikäheimoiksi |
| abessiivi | Ikäheimotta | Ikäheimoitta |
| instruktiivi | – | Ikäheimoin |
| komitatiivi | – | Ikäheimoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Ikäheimo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Nimi on kaksijäsenistä tyyppiä joka on germaanista lainaa esikristilliseltä ajalta. Nimen osat ikä ja heimo voidaan ajatella suomen sanoiksi, mutta myös ne saattavat olla lainaa, vrt. esim. germaanisiin nimiin Iko, Heimo.[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- erisnimet: Ikäheimonen
Lähteet[muokkaa]
- Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (627 nimenhaltijaa.)
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9. Hakusana Ikäheimonen.