Hynninen
Suomi[muokkaa]
Erisnimi[muokkaa]
Hynninen (38)
- suomalainen sukunimi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Hynninen | Hynniset |
| genetiivi | Hynnisen | Hynnisten Hynnisien |
| partitiivi | Hynnistä | Hynnisiä |
| akkusatiivi | Hynninen; Hynnisen |
Hynniset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Hynnisessä | Hynnisissä |
| elatiivi | Hynnisestä | Hynnisistä |
| illatiivi | Hynniseen | Hynnisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Hynnisellä | Hynnisillä |
| ablatiivi | Hynniseltä | Hynnisiltä |
| allatiivi | Hynniselle | Hynnisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Hynnisenä (Hynnisnä) |
Hynnisinä |
| translatiivi | Hynniseksi | Hynnisiksi |
| abessiivi | Hynnisettä | Hynnisittä |
| instruktiivi | – | Hynnisin |
| komitatiivi | – | Hynnisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Hynnise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
Hynnis- | |
Etymologia[muokkaa]
perustuu germaaniseen nimeen (skandinaaviset Hune, Huni, pohjoissaksalaiset Huna, Hune, Hün, Hüni, Hünn jne.), jotka puolestaan tulevat hunnia tarkoittavasta sanasta[1]
Lähteet[muokkaa]
- Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (1 774 nimenhaltijaa.)
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.