Hesa
Suomi
[muokkaa]Erisnimi
[muokkaa]Hesa (9)
- (puhekieltä) Helsinki
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus (yleiskielessä) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Hesa | – |
| genetiivi | Hesan | – |
| partitiivi | Hesaa | – |
| akkusatiivi | Hesa; Hesan |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Hesassa | – |
| elatiivi | Hesasta | – |
| illatiivi | Hesaan | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Hesalla | – |
| ablatiivi | Hesalta | – |
| allatiivi | Hesalle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Hesana | – |
| translatiivi | Hesaksi | – |
| abessiivi | Hesatta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | Hesoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Hesa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Slangitutkija Heikki Paunosen mukaan sanan nykyinen ”maalaisleima” on syntynyt vasta 1940–50-luvun jälkeen. Aiemmin sanaa käytettiin stadin slangissa yleisesti.[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ville Eloranta & Jaakko Leino: Sanaiset kansiot — suomen kielen vaietut vaiheet, s. 28. Helsinki: Gaudeamus, 2017. 978-952-495-412-9.