Europa

Suomi

Erisnimi

Europa

1. (mytologia) kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvän Europe-nimen latinalaistettu muoto
2. (tähtitiede) yksi Jupiterin kuista, yksi neljästä Galilein kuusta

   Jupiterin Europa-kuuta on jo pitkään pidetty todennäköisimpänä paikkana löytää Maan ulkopuolista elämää omasta aurinkokunnastamme. (iltalehti.fi)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	Europa	–
genetiivi	Europan	–
partitiivi	Europaa	–
akkusatiivi	Europa; Europan	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	Europassa	–
elatiivi	Europasta	–
illatiivi	Europaan	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	Europalla	–
ablatiivi	Europalta	–
allatiivi	Europalle	–
muut sijamuodot
essiivi	Europana	–
translatiivi	Europaksi	–
abessiivi	Europatta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	Europine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	Europa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• Europa Tieteen termipankissa

Espanja

Erisnimi

Europa f.

1. Eurooppa

Liittyvät sanat

• la Unión Europea, europeo

Ido

Erisnimi

Europa

1. Eurooppa

Italia

Erisnimi

Europa f.

1. Eurooppa

Liittyvät sanat

• europeo

Kroaatti

Erisnimi

Europa

1. Eurooppa

Norja

Erisnimi

Europa

1. Eurooppa
2. (tähtitiede) yksi Jupiterin kuista

Portugali

Erisnimi

Europa f.

1. Eurooppa

Puola

Erisnimi

Europa

1. Eurooppa

Ranska

Erisnimi

Europa f.

1. (tähtitiede) yksi Jupiterin kuista

Ääntäminen

• [ø.ʁɔ.pa]

Liittyvät sanat

• Europe

Ruotsi

Erisnimi

Europa

1. Eurooppa

Saksa

Erisnimi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	(das) Europa	–
akkusatiivi	(das) Europa	–
datiivi	(dem) Europa	–
genetiivi	(des) Europas [luo]	–

(das) Europa n.

1. Eurooppa

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: europäisch
• substantiivit: Europäer, Mitteleuropa