šinto
Katso myös: sinto |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
šinto (1)
- japanilainen, alkuperäisuskontojen ja buddhalaisuuden vaikutuksista syntynyt panteistinen uskonto, Japanin kansallisuskonto
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʃint̪o/
- tavutus: šin‧to
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | šinto | – |
genetiivi | šinton | – |
partitiivi | šintoa | – |
akkusatiivi | šinto; šinton |
– |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | šintossa | – |
elatiivi | šintosta | – |
illatiivi | šintoon | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | šintolla | – |
ablatiivi | šintolta | – |
allatiivi | šintolle | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | šintona | – |
translatiivi | šintoksi | – |
abessiivi | šintotta | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | šintoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | šinto- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
- alun perin japanin 神道 (jumalten tie, lausunta keskiajan kiinasta)
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: šintolainen
- substantiivit: šintolaisuus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- šinto Kielitoimiston sanakirjassa