örinä
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]örinä (12)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈørinæ/
- tavutus: ö‧ri‧nä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | örinä | örinät |
| genetiivi | örinän | örinöiden örinöitten (örinäin) |
| partitiivi | örinää | örinöitä |
| akkusatiivi | örinä; örinän |
örinät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | örinässä | örinöissä |
| elatiivi | örinästä | örinöistä |
| illatiivi | örinään | örinöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | örinällä | örinöillä |
| ablatiivi | örinältä | örinöiltä |
| allatiivi | örinälle | örinöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | örinänä | örinöinä |
| translatiivi | örinäksi | örinöiksi |
| abessiivi | örinättä | örinöittä |
| instruktiivi | – | örinöin |
| komitatiivi | – | örinöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | örinä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. Matala ääni tai laulu.
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- örinä Kielitoimiston sanakirjassa