örähtäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
örähtäminen (38)
- teonnimi verbistä örähtää
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | örähtäminen | örähtämiset |
genetiivi | örähtämisen | örähtämisten örähtämisien |
partitiivi | örähtämistä | örähtämisiä |
akkusatiivi | örähtäminen; örähtämisen |
örähtämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | örähtämisessä | örähtämisissä |
elatiivi | örähtämisestä | örähtämisistä |
illatiivi | örähtämiseen | örähtämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | örähtämisellä | örähtämisillä |
ablatiivi | örähtämiseltä | örähtämisiltä |
allatiivi | örähtämiselle | örähtämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | örähtämisenä (örähtämisnä) |
örähtämisinä |
translatiivi | örähtämiseksi | örähtämisiksi |
abessiivi | örähtämisettä | örähtämisittä |
instruktiivi | – | örähtämisin |
komitatiivi | – | örähtämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | örähtämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
örähtämis- |