ärtyminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ärtyminen (38)
- teonnimi verbistä ärtyä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ärtyminen | ärtymiset |
| genetiivi | ärtymisen | ärtymisten ärtymisien |
| partitiivi | ärtymistä | ärtymisiä |
| akkusatiivi | ärtyminen; ärtymisen |
ärtymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ärtymisessä | ärtymisissä |
| elatiivi | ärtymisestä | ärtymisistä |
| illatiivi | ärtymiseen | ärtymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ärtymisellä | ärtymisillä |
| ablatiivi | ärtymiseltä | ärtymisiltä |
| allatiivi | ärtymiselle | ärtymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ärtymisenä (ärtymisnä) |
ärtymisinä |
| translatiivi | ärtymiseksi | ärtymisiksi |
| abessiivi | ärtymisettä | ärtymisittä |
| instruktiivi | – | ärtymisin |
| komitatiivi | – | ärtymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ärtymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ärtymis- | |