ärjyvä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ärjyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ärjyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ärjyvä | ärjyvät |
| genetiivi | ärjyvän | ärjyvien (ärjyväin) |
| partitiivi | ärjyvää | ärjyviä |
| akkusatiivi | ärjyvä; ärjyvän | ärjyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ärjyvässä | ärjyvissä |
| elatiivi | ärjyvästä | ärjyvistä |
| illatiivi | ärjyvään | ärjyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ärjyvällä | ärjyvillä |
| ablatiivi | ärjyvältä | ärjyviltä |
| allatiivi | ärjyvälle | ärjyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ärjyvänä | ärjyvinä |
| translatiivi | ärjyväksi | ärjyviksi |
| abessiivi | ärjyvättä | ärjyvittä |
| instruktiivi | – | ärjyvin |
| komitatiivi | – | ärjyvine |