ärjyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ärjyminen (38)
- teonnimi verbistä ärjyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ärjyminen | ärjymiset |
| genetiivi | ärjymisen | ärjymisten ärjymisien |
| partitiivi | ärjymistä | ärjymisiä |
| akkusatiivi | ärjyminen; ärjymisen |
ärjymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ärjymisessä | ärjymisissä |
| elatiivi | ärjymisestä | ärjymisistä |
| illatiivi | ärjymiseen | ärjymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ärjymisellä | ärjymisillä |
| ablatiivi | ärjymiseltä | ärjymisiltä |
| allatiivi | ärjymiselle | ärjymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ärjymisenä (ärjymisnä) |
ärjymisinä |
| translatiivi | ärjymiseksi | ärjymisiksi |
| abessiivi | ärjymisettä | ärjymisittä |
| instruktiivi | – | ärjymisin |
| komitatiivi | – | ärjymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ärjymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ärjymis- | |