äimistyttäminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]äimistyttäminen (38)
- teonnimi verbistä äimistyttää
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | äimistyttäminen | äimistyttämiset |
| genetiivi | äimistyttämisen | äimistyttämisten äimistyttämisien |
| partitiivi | äimistyttämistä | äimistyttämisiä |
| akkusatiivi | äimistyttäminen; äimistyttämisen |
äimistyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | äimistyttämisessä | äimistyttämisissä |
| elatiivi | äimistyttämisestä | äimistyttämisistä |
| illatiivi | äimistyttämiseen | äimistyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | äimistyttämisellä | äimistyttämisillä |
| ablatiivi | äimistyttämiseltä | äimistyttämisiltä |
| allatiivi | äimistyttämiselle | äimistyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | äimistyttämisenä (äimistyttämisnä) |
äimistyttämisinä |
| translatiivi | äimistyttämiseksi | äimistyttämisiksi |
| abessiivi | äimistyttämisettä | äimistyttämisittä |
| instruktiivi | – | äimistyttämisin |
| komitatiivi | – | äimistyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | äimistyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
äimistyttämis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi äimistyttää + johdin -minen