ääntyvä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ääntyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ääntyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ääntyvä | ääntyvät |
| genetiivi | ääntyvän | ääntyvien (ääntyväin) |
| partitiivi | ääntyvää | ääntyviä |
| akkusatiivi | ääntyvä; ääntyvän |
ääntyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ääntyvässä | ääntyvissä |
| elatiivi | ääntyvästä | ääntyvistä |
| illatiivi | ääntyvään | ääntyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ääntyvällä | ääntyvillä |
| ablatiivi | ääntyvältä | ääntyviltä |
| allatiivi | ääntyvälle | ääntyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ääntyvänä | ääntyvinä |
| translatiivi | ääntyväksi | ääntyviksi |
| abessiivi | ääntyvättä | ääntyvittä |
| instruktiivi | – | ääntyvin |
| komitatiivi | – | ääntyvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |