äänteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
äänteleminen (38)
- teonnimi verbistä äännellä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | äänteleminen | ääntelemiset |
| genetiivi | ääntelemisen | ääntelemisten ääntelemisien |
| partitiivi | ääntelemistä | ääntelemisiä |
| akkusatiivi | äänteleminen; ääntelemisen |
ääntelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ääntelemisessä | ääntelemisissä |
| elatiivi | ääntelemisestä | ääntelemisistä |
| illatiivi | ääntelemiseen | ääntelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ääntelemisellä | ääntelemisillä |
| ablatiivi | ääntelemiseltä | ääntelemisiltä |
| allatiivi | ääntelemiselle | ääntelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ääntelemisenä (ääntelemisnä) |
ääntelemisinä |
| translatiivi | ääntelemiseksi | ääntelemisiksi |
| abessiivi | ääntelemisettä | ääntelemisittä |
| instruktiivi | – | ääntelemisin |
| komitatiivi | – | ääntelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ääntelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ääntelemis- | |