virkkaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
virkkaminen (38)
- teonnimi verbistä virkkaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | virkkaminen | virkkamiset |
| genetiivi | virkkamisen | virkkamisten virkkamisien |
| partitiivi | virkkamista | virkkamisia |
| akkusatiivi | virkkaminen; virkkamisen |
virkkamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virkkamisessa | virkkamisissa |
| elatiivi | virkkamisesta | virkkamisista |
| illatiivi | virkkamiseen | virkkamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virkkamisella | virkkamisilla |
| ablatiivi | virkkamiselta | virkkamisilta |
| allatiivi | virkkamiselle | virkkamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virkkamisena (virkkamisna) |
virkkamisina |
| translatiivi | virkkamiseksi | virkkamisiksi |
| abessiivi | virkkamisetta | virkkamisitta |
| instruktiivi | – | virkkamisin |
| komitatiivi | – | virkkamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | virkkamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
virkkamis- | |