villiytyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
villiytyminen (38)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | villiytyminen | villiytymiset |
| genetiivi | villiytymisen | villiytymisten villiytymisien |
| partitiivi | villiytymistä | villiytymisiä |
| akkusatiivi | villiytyminen; villiytymisen |
villiytymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | villiytymisessä | villiytymisissä |
| elatiivi | villiytymisestä | villiytymisistä |
| illatiivi | villiytymiseen | villiytymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | villiytymisellä | villiytymisillä |
| ablatiivi | villiytymiseltä | villiytymisiltä |
| allatiivi | villiytymiselle | villiytymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | villiytymisenä (villiytymisnä) |
villiytymisinä |
| translatiivi | villiytymiseksi | villiytymisiksi |
| abessiivi | villiytymisettä | villiytymisittä |
| instruktiivi | – | villiytymisin |
| komitatiivi | – | villiytymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | villiytymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
villiytymis- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
villiytyminen
- (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä villiytyä