villi
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
villi (5) (komparatiivi villimpi, superlatiivi villein) (taivutus[luo])
- sellainen, joka elää luonnonvaraisena; kesytön, villiintynyt
- Monet viljeltävät kasvit polveutuvat villeistä lajikkeista.
- raisu, vallaton
- Meno diskossa yltyi villiksi.
- (kuvaannollisesti, politiikka, ym.) järjestäytymätön, sitoutumaton
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋilːi/
- tavutus: vil‧li
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Vastakohta[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- villi Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
villi (5)
- luonnonvaraistaloudessa elävä, ei-korkeakulttuurisen kansan jäsen
- Villit polttivat kylän ja tappoivat asukkaat.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | villi | villit |
| genetiivi | villin | villien (villein) |
| partitiivi | villiä | villejä |
| akkusatiivi | villi; villin |
villit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | villissä | villeissä |
| elatiivi | villistä | villeistä |
| illatiivi | villiin | villeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | villillä | villeillä |
| ablatiivi | villiltä | villeiltä |
| allatiivi | villille | villeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | villinä | villeinä |
| translatiivi | villiksi | villeiksi |
| abessiivi | villittä | villeittä |
| instruktiivi | – | villein |
| komitatiivi | – | villeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | villi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
rasavilli, villiaasi, villieläin, villihanhi, villihevonen, villi-ihminen, villikaali, villikarju, villikissa, villilapsi, villiminkki, villiomena, villipeto, villipeura, villirunko, villiruusu, villisika, villisilkki, villivarsa, villivesa, villivihannes, villiviini