villiintyä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
villiintyä (52-J) (taivutus[luo])[1]
- alkaa käyttäytyä vallattomasti
- Lapset villiintyivät kun tuli vieraita joille näyttää.
- Monet viisikymppiset villiintyvät kummasti.
- Kesälaitumille päästetyt hevoset villiintyvät ja vauhkoontuvat joksikin aikaa.
- karata tai levitä luontoon
- Kanit ovat villintyneet vähän siellä ja täällä.
- Turistien Suomeen tuoma jättibalsami on villiintynyt monin paikoin.
- Meillä muratti on vallan villiintynyt.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋilːiːnˌt̪yæˣ/
- tavutus: vil‧liin‧ty‧ä
Käännökset[muokkaa]
1. tulla vallattomaksi
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
2. karata luontoon
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: villiinnyttää
Aiheesta muualla[muokkaa]
- villiintyä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-J