vilkku

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vilkku (1-A)

  1. vilkkuva valonlähde, joka on vuoroin toiminnassa, vuoroin ei. Erityisesti suuntavilkku.
    Suomalaiset eivät käytä vilkkua kääntyessään – ”mitäs se muille kuuluu, minne minä menen”.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈʋilkːu]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: vilk‧ku

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vilkku vilkut
genetiivi vilkun vilkkujen
partitiivi vilkkua vilkkuja
akkusatiivi vilkku;
vilkun 		vilkut
sisäpaikallissijat
inessiivi vilkussa vilkuissa
elatiivi vilkusta vilkuista
illatiivi vilkkuun vilkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vilkulla vilkuilla
ablatiivi vilkulta vilkuilta
allatiivi vilkulle vilkuille
muut sijamuodot
essiivi vilkkuna vilkkuina
translatiivi vilkuksi vilkuiksi
abessiivi vilkutta vilkuitta
instruktiivi – vilkuin
komitatiivi – vilkkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vilku-
vahva vartalo vilkku-
konsonantti-
vartalo 		-

Käännökset[muokkaa]

1. suuntavilkku

Ks. suuntavilkku

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

suuntavilkku, varoitusvilkku, vilkkuvalo, vilkkuvihreä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vilkku Kielitoimiston sanakirjassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=vilkku&oldid=3994373”