viha
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viha (9)
- jotakin tai jotakuta kohtaan tunnettu äärimmäinen antipatia, tuohtunut ja/tai pahansuopainen vastenmielisyyden tunne; syvä suuttumus t. kiukku
- Viha saa aikaan pahansuopaisuutta.
- Anna hänen vihansa laantua.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋihɑ/
- tavutus: vi‧ha
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viha | vihat |
| genetiivi | vihan | vihojen (vihain) |
| partitiivi | vihaa | vihoja |
| akkusatiivi | viha; vihan |
vihat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vihassa | vihoissa |
| elatiivi | vihasta | vihoista |
| illatiivi | vihaan | vihoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vihalla | vihoilla |
| ablatiivi | vihalta | vihoilta |
| allatiivi | vihalle | vihoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vihana | vihoina |
| translatiivi | vihaksi | vihoiksi |
| abessiivi | vihatta | vihoitta |
| instruktiivi | – | vihoin |
| komitatiivi | – | vihoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viha- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
myöhäiskantasuomen *viha, aiemmasta muodosta *wiša. Mahdollisesti jo indoiranilaisen kantakielen sanasta *dwiša-. Sukua viron sanalle viha ja (jos vanhempaa kantaa) udmurtin sanalle вож; indoiraanisesta kantasanasta johtuu myös avestan kielen vīša-, ”myrkky”.
Käännökset[muokkaa]
1. voimakas vastenmielisyys ja pahansuopuus, suuttumus
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- osittain
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: vihaava, vihainen
- substantiivit: vihaaja, vihastus
- verbit: vihata, vihastua, vihoitella, vihoittaa, vihastuttaa
Yhdyssanat[muokkaa]
herraviha, ihmisviha, isoviha, juutalaisviha, luokkaviha, miesviha, muukalaisviha, naisviha, pikkuviha, rotuviha, ryssäviha, salaviha, vihamielinen, vihamies, vihanlietsoja, vihanpito, vihanpurkaus, vihanpuuska, vihapuhe, vihapäissään, viha-rakkaussuhde, viharikos, vihasivusto
Aiheesta muualla[muokkaa]
- viha Kielitoimiston sanakirjassa
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viha (gen viha, part viha)
Taivutus[muokkaa]
- yksikön illatiivi vihasse
Vertailu[muokkaa]
- komparatiivi viham
- superlatiivi kõige viham
Liittyvät sanat[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viha
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta viht
Adjektiivi[muokkaa]
viha (gen viha, part viha)
- (mausta) kitkerä, karvas, väkevä
- rediseil pole mädarõika viha juures – näissä retiiseissä ei ole piparjuuren kitkeryyttä
Taivutus[muokkaa]
Vertailu[muokkaa]
- komparatiivi viham
- superlatiivi kõige viham
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Eesti keele põhisõnavara sõnastik : viha
- viha Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)