viha

Suomi

Substantiivi

viha (9)

1. jkt tai jtak kohtaan tunnettu voimakas vastenmielisyyden tunne tai suuttumus

   Viha saa aikaan pahansuopaisuutta.

Etymologia

indoiraanisen kantakielen sanasta *viša-; vihreä on mahdollisesti lähtöisin samasta kantasanasta; sukua viron sanalle viha ja udmurt in sanalle вож; indoiraanisesta kantasanasta johtuu myös avestan kielen vīša-, "myrkky"

Käännökset

albania: urejtje f. bulgaria: гняв m. englanti: hate, hatred, wrath, anger espanja: odio m. hollanti: haat, wrok italia: odio m. kreikka: θυμός latvia: naids malta: odju m., mibeghda f. nauru: eañ

portugali: ódio m. ranska: haine f., colère f. romania: ură f. ruotsi: hat saksa: Hass m. turkmeeni: nefret tšekki: nenávist f. unkari: düh venäjä: гнев m., ненавесть f. viro: viha

Liittyvät sanat

• Iso viha
• kauna
• vihamielisyys

Johdokset

• adjektiivit: vihaava, vihainen
• substantiivit: vihaaja, vihastus
• verbit: vihata, vihastua, vihoitella