kauna

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kauna (9)

  1. hiljaisen vihan kanto, katkeruus
    kantaa kaunaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkɑ̝unɑ̝]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kauna kaunat
genetiivi kaunan kaunojen
(kaunain)
partitiivi kaunaa kaunoja
akkusatiivi kauna; kaunan kaunat
Sisäpaikallissijat
inessiivi kaunassa kaunoissa
elatiivi kaunasta kaunoista
illatiivi kaunaan kaunoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kaunalla kaunoilla
ablatiivi kaunalta kaunoilta
allatiivi kaunalle kaunoille
Muut
essiivi kaunana kaunoina
translatiivi kaunaksi kaunoiksi
abessiivi kaunatta kaunoitta
instruktiivi kaunoin
komitatiivi kaunoine-
+ omistusliite

Idiomit[muokkaa]

kantaa kaunaa
olla vihainen