viehättäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viehättäminen (38)
- teonnimi verbistä viehättää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viehättäminen | viehättämiset |
| genetiivi | viehättämisen | viehättämisten viehättämisien |
| partitiivi | viehättämistä | viehättämisiä |
| akkusatiivi | viehättäminen; viehättämisen |
viehättämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viehättämisessä | viehättämisissä |
| elatiivi | viehättämisestä | viehättämisistä |
| illatiivi | viehättämiseen | viehättämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viehättämisellä | viehättämisillä |
| ablatiivi | viehättämiseltä | viehättämisiltä |
| allatiivi | viehättämiselle | viehättämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viehättämisenä (viehättämisnä) |
viehättämisinä |
| translatiivi | viehättämiseksi | viehättämisiksi |
| abessiivi | viehättämisettä | viehättämisittä |
| instruktiivi | – | viehättämisin |
| komitatiivi | – | viehättämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viehättämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viehättämis- | |