viehätys

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viehätys (39)

  1. viehättäminen; se, mikä viehättää
    Juoksemisen suuri viehätys on siinä, että juosta voi missä vain, milloin vain, melkein missä asussa tahansa. (J. P. Roos, Maratonmiehen elämä)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi viehätys viehätykset
genetiivi viehätyksen viehätysten
viehätyksien
partitiivi viehätystä viehätyksiä
akkusatiivi viehätys; viehätyksen viehätykset
Sisäpaikallissijat
inessiivi viehätyksessä viehätyksissä
elatiivi viehätyksestä viehätyksistä
illatiivi viehätykseen viehätyksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi viehätyksellä viehätyksillä
ablatiivi viehätykseltä viehätyksiltä
allatiivi viehätykselle viehätyksille
Muut
essiivi viehätyksenä viehätyksinä
translatiivi viehätykseksi viehätyksiksi
abessiivi viehätyksettä viehätyksittä
instruktiivi viehätyksin
komitatiivi viehätyksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbin viehättää vartalosta viehät- ja päätteestä -ys

Käännökset[muokkaa]