verbi

Suomi

Substantiivi

verbi (5)

1. (kielitiede) sanaluokka, johon kuuluvat sanat merkitsevät toimintaa tai tilaa

   Verbi kuvaa tekemistä tai olemista.

   Sana 'kirjoittaa' on infinitiivimuotoinen verbi.

   Suomen kielen verbeillä on kahdenlaista taivutusta, nominaalimuotojen nominien taivutusta mukaileva ja finiittimuotojen persoonataivutus.

Synonyymit

• teonsana

Etymologia

• latinan verbum (sana)-sanasta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	verbi	verbit
genetiivi	verbin	verbien
partitiivi	verbiä	verbejä
akkusatiivi	verbi; verbin	verbit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	verbissä	verbeissä
elatiivi	verbistä	verbeistä
illatiivi	verbiin	verbeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	verbillä	verbeillä
ablatiivi	verbiltä	verbeiltä
allatiivi	verbille	verbeille
Muut
essiivi	verbinä	verbeinä
translatiivi	verbiksi	verbeiksi
abessiivi	verbittä	verbeittä
instruktiivi	–	verbein
komitatiivi	–	verbeine- + omistusliite

Käännökset

bulgaria: глагол englanti: verb espanja: verbo esperanto: verbo friisi: tiidwurd kroatia: glagol m. indonesia: verbum, kata kerja interlingua: verbo italia: verbo japani: 動詞 [dōshi] katalaani: verb kreikka: ρήμα latina: verbum latvia: darbības vārds, verbs liettua: veiksmažodis norja: verb

portugali: verbo m. puola: czasownik m. ranska: verbe m. romania: verb n. ruotsi: verb saksa: Verb n. thai: คำกริยา turkki: eylem, fiil tšekki: sloveso n. serbia: glagol, глагол m. sloveeni: glagol m. unkari: ige ukraina: дієслово venäjä: глагол viro: tegusõna, verb; pöördsõna

Liittyvät sanat

• finiittimuoto, nominaalimuoto

apuverbi, intransitiiviverbi, kieltoverbi, liikeverbi, pääverbi, refleksiiviverbi, transitiiviverbi, verbimuoto, verbinmuoto, yhdysverbi

Italia

Substantiivi

verbi

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta verbo

Latina

Substantiivi

verbī

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta verbum