velvollisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
velvollisuus (40)
- ympäristöltä tuleva pakko jonkin tekemiseen tai tekemättä jättämiseen oikeudellisesti tai moraalisesti
- Yrityksen velvollisuutena on maksaa työntekijöille palkat.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋelʋolˌlisuːs/
- tavutus: vel‧vol‧li‧suus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | velvollisuus | velvollisuudet |
| genetiivi | velvollisuuden | velvollisuuksien |
| partitiivi | velvollisuutta | velvollisuuksia |
| akkusatiivi | velvollisuus; velvollisuuden |
velvollisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | velvollisuudessa | velvollisuuksissa |
| elatiivi | velvollisuudesta | velvollisuuksista |
| illatiivi | velvollisuuteen | velvollisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | velvollisuudella | velvollisuuksilla |
| ablatiivi | velvollisuudelta | velvollisuuksilta |
| allatiivi | velvollisuudelle | velvollisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | velvollisuutena | velvollisuuksina |
| translatiivi | velvollisuudeksi | velvollisuuksiksi |
| abessiivi | velvollisuudetta | velvollisuuksitta |
| instruktiivi | – | velvollisuuksin |
| komitatiivi | – | velvollisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | velvollisuude- | |
| vahva vartalo | velvollisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
velvollisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan velvollinen vartalosta velvollis- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. oikeudellinen tai moraalinen pakko tai vaatimus
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
velvoite, velvoittaa, velvollinen
Yhdyssanat[muokkaa]
asevelvollisuus, kirjanpitovelvollisuus, maanpuolustusvelvollisuus, salassapitovelvollisuus, verovelvollisuus velvollisuudentunne, velvollisuudentunto, velvollisuusvierailu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- velvollisuus Kielitoimiston sanakirjassa
- velvollisuus Tieteen termipankissa