valtuutussäännös
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
valtuutussäännös (39)
- (oikeustiede) ylemmänasteisessa säädöksessä oleva säännös, joka mahdollistaa ylemmänasteista säädöstä alemmanasteisen säädöksen antamisen
Taivutus[muokkaa]
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista valtuutus ja säännös
Käännökset[muokkaa]
1. ylemmänasteisessa säädöksessä oleva säännös, joka mahdollistaa ylemmänasteista säädöstä alemmanasteisen säädöksen antamisen
|
|