vakavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vakavuus (40)

  1. vakavamielisyys, ilottomuus
    Tilanteen vakavuus kuvastuu ihmisten kasvoilta ja hiljaisesta olemuksesta.
  2. merkittävyys, vaikuttavuus
    Oireiden vakavuutta ja yhteyttä sairauteen ei aina ymmärretä.
    Asian vakavuus valkeni vasta myöhemmin.
  3. tasapainoisuus, vakaus
    Myrskyssä purjehdittaessa katamariinin vakavuus on havaittu yksirunkoisia paremmaksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑkɑʋuːs/
  • tavutus: va‧ka‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vakavuus vakavuudet
genetiivi vakavuuden vakavuuksien
partitiivi vakavuutta vakavuuksia
akkusatiivi vakavuus;
vakavuuden
vakavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vakavuudessa vakavuuksissa
elatiivi vakavuudesta vakavuuksista
illatiivi vakavuuteen vakavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vakavuudella vakavuuksilla
ablatiivi vakavuudelta vakavuuksilta
allatiivi vakavuudelle vakavuuksille
muut sijamuodot
essiivi vakavuutena vakavuuksina
translatiivi vakavuudeksi vakavuuksiksi
abessiivi vakavuudetta vakavuuksitta
instruktiivi vakavuuksin
komitatiivi vakavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vakavuude-
vahva vartalo vakavuute-
konsonantti-
vartalo
vakavuut-

Etymologia[muokkaa]

  • sanan vakava vartalosta vakav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

haudanvakavuus

Aiheesta muualla[muokkaa]