vaihtelu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaihtelu (2)[1]

  1. muutos tavalliseen nähden
    Kaipasin hieman vaihtelua.
    Suuntasimme tänä vuonna vaihtelun vuoksi lomamatkalle Zimbabween.
  2. säännöllisesti tai sattumanvaraisesti ilmenevä joukko muutoksia joidenkin rajojen sisällä
    Siniaallon vaihtelu on täysin ennustettavissa.
    Sään vaihtelut ovat vain jossain määrin ennustettavissa.
  3. (matematiikka) permutaatio
  4. (biologia) muuntelu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑi̯ht̪elu/
  • tavutus: vaih‧te‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaihtelu vaihtelut
genetiivi vaihtelun vaihtelujen
vaihteluiden
vaihteluitten
partitiivi vaihtelua vaihteluita
vaihteluja
akkusatiivi vaihtelu;
vaihtelun
vaihtelut
sisäpaikallissijat
inessiivi vaihtelussa vaihteluissa
elatiivi vaihtelusta vaihteluista
illatiivi vaihteluun vaihteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaihtelulla vaihteluilla
ablatiivi vaihtelulta vaihteluilta
allatiivi vaihtelulle vaihteluille
muut sijamuodot
essiivi vaihteluna vaihteluina
translatiivi vaihteluksi vaihteluiksi
abessiivi vaihtelutta vaihteluitta
instruktiivi vaihteluin
komitatiivi vaihteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaihtelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

astevaihtelu, hinnanvaihtelu, hintavaihtelu, kausivaihtelu, korkeusvaihtelu, kosteusvaihtelu, lämmönvaihtelu, satunnaisvaihtelu, sesonkivaihtelu, suhdannevaihtelu, säänvaihtelu, vaihtelualue, vaihtelunhalu, vaihteluraja, vaihteluväli, vuorokausivaihtelu, vuosivaihtelu, värinvaihtelu, värivaihtelu, äkkivaihtelu, äännevaihtelu

Idiomit[muokkaa]

  • vaihtelu virkistää
    1. sanotaan, kun saadaan tervetullut muutos rutiiniin

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2