astevaihtelu

Suomi

Substantiivi

astevaihtelu (2)

1. (kielitiede, fonetiikka) kielellinen ilmiö, jossa kaksoiskonsonantillista eli vahva-asteista sanaa taivutettaessa toinen konsonantti katoaa ja sanasta tulee heikkoasteinen. Suomessa vaihtelu koskee soinnittomia klusiileita. Toisessa tapauksessa vaihtelu (laatuvaihtelu) esiintyy tilanteessa, jossa klusiili vaihtuu toiseksi äänteeksi.

   kukka → kukan

   onki → ongen

   tunti → tunnin

Soinnilliset klusiilit säilyvät pääasiassa, muutamia poikkeuksia on toki, mutta ne ovat vain tuplaantumistapauksia:

1. bändi → bändin

   verbi → verbin

   kirurgi → kirurgin

   (poikkeus) dubata → dubbaan

Etymologia

• yhdyssana sanoista aste ja vaihtelu

Käännökset

englanti: consonant gradation espanja: alternancia consonántica f. puola: wymiana stóp ranska: alternance consonantique f.

ruotsi: stadieväxling saksa: Stufenwechsel m. unkari: fokváltakozás