uinuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uinuminen (38)
- teonnimi verbistä uinua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uinuminen | uinumiset |
| genetiivi | uinumisen | uinumisten uinumisien |
| partitiivi | uinumista | uinumisia |
| akkusatiivi | uinuminen; uinumisen |
uinumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uinumisessa | uinumisissa |
| elatiivi | uinumisesta | uinumisista |
| illatiivi | uinumiseen | uinumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uinumisella | uinumisilla |
| ablatiivi | uinumiselta | uinumisilta |
| allatiivi | uinumiselle | uinumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uinumisena (uinumisna) |
uinumisina |
| translatiivi | uinumiseksi | uinumisiksi |
| abessiivi | uinumisetta | uinumisitta |
| instruktiivi | – | uinumisin |
| komitatiivi | – | uinumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uinumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uinumis- | |