uinua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

uinua (52) (taivutus[luo])

  1. nukkua (yleensä kevyesti)
  2. (kuvaannollisesti) olla piilossa
    uinuva kapina

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈui̯nuɑˣ/
  • tavutus: ui‧nu‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uinua Kielitoimiston sanakirjassa