tuuleva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tuuleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tuulla
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuuleva | tuulevat |
| genetiivi | tuulevan | tuulevien (tuulevain) |
| partitiivi | tuulevaa | tuulevia |
| akkusatiivi | tuuleva; tuulevan | tuulevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuulevassa | tuulevissa |
| elatiivi | tuulevasta | tuulevista |
| illatiivi | tuulevaan | tuuleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuulevalla | tuulevilla |
| ablatiivi | tuulevalta | tuulevilta |
| allatiivi | tuulevalle | tuuleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuulevana | tuulevina |
| translatiivi | tuulevaksi | tuuleviksi |
| abessiivi | tuulevatta | tuulevitta |
| instruktiivi | – | tuulevin |
| komitatiivi | – | tuulevine |