tuonelainen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tuonelainen (38)
- (mytologia) tuonelan asukas, vainaja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuonelainen | tuonelaiset |
| genetiivi | tuonelaisen | tuonelaisten tuonelaisien |
| partitiivi | tuonelaista | tuonelaisia |
| akkusatiivi | tuonelainen; tuonelaisen |
tuonelaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuonelaisessa | tuonelaisissa |
| elatiivi | tuonelaisesta | tuonelaisista |
| illatiivi | tuonelaiseen | tuonelaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuonelaisella | tuonelaisilla |
| ablatiivi | tuonelaiselta | tuonelaisilta |
| allatiivi | tuonelaiselle | tuonelaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuonelaisena (tuonelaisna) |
tuonelaisina |
| translatiivi | tuonelaiseksi | tuonelaisiksi |
| abessiivi | tuonelaisetta | tuonelaisitta |
| instruktiivi | – | tuonelaisin |
| komitatiivi | – | tuonelaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuonelaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuonelais- | |