tunnustus

Suomi

Substantiivi

tunnustus (38)

1. yl. ilman kuulijan pyyntöä tehty, jnk tehdyn hyvän tai pahan asian paljastus

   rikoksen ~, rakkauden ~

2. jnk olemassaolon tunnustaminen; jnk laillisuuden tai merkityksellisyyden tunnustaminen

   tasa-arvon ~, kaksoiskansalaisuuden ~

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	tunnustus	tunnustukset
genetiivi	tunnustuksen	tunnustusten tunnustuksien
partitiivi	tunnustusta	tunnustuksia
akkusatiivi	tunnustus; tunnustuksen	tunnustukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi	tunnustuksessa	tunnustuksissa
elatiivi	tunnustuksesta	tunnustuksista
illatiivi	tunnustukseen	tunnustuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	tunnustuksella	tunnustuksilla
ablatiivi	tunnustukselta	tunnustuksilta
allatiivi	tunnustukselle	tunnustuksille
Muut
essiivi	tunnustuksena	tunnustuksina
translatiivi	tunnustukseksi	tunnustuksiksi
abessiivi	tunnustuksetta	tunnustuksitta
instruktiivi	–	tunnustuksin
komitatiivi	–	tunnustuksine- + omistusliite

Etymologia

tunnustaa + -us

Käännökset

1. tehdyn hyvän tai pahan asian paljastus

englanti: confession italia: confessione f.

saksa: Geständnis n., Bekenntnis n.

2. jnk olemassaolon tiedostaminen, jnk laillisuuden tai merkityksellisyyden tunnustaminen

englanti: acknowledgment; (merkityksellisyyden ~) credit

saksa: Anerkennung f.