tunnustus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tunnustus (38)

Wikipedia
Katso artikkeli Tunnustus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. yl. ilman kuulijan pyyntöä tehty, jnk tehdyn hyvän tai pahan asian paljastus
    rikoksen ~, synnin ~, rakkauden ~
  2. jnk olemassaolon hyväksyntä ja sen ilmaisu; jnk laillisuuden tai merkityksellisyyden toteamus; kiittävä lausuma
    tasa-arvon ~, kaksoiskansalaisuuden ~
    antaa tunnustusta
    ansaita tunnustusta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪unːust̪us/
  • tavutus: tun‧nus‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunnustus tunnustukset
genetiivi tunnustuksen tunnustusten
tunnustuksien
partitiivi tunnustusta tunnustuksia
akkusatiivi tunnustus;
tunnustuksen
tunnustukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tunnustuksessa tunnustuksissa
elatiivi tunnustuksesta tunnustuksista
illatiivi tunnustukseen tunnustuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunnustuksella tunnustuksilla
ablatiivi tunnustukselta tunnustuksilta
allatiivi tunnustukselle tunnustuksille
muut sijamuodot
essiivi tunnustuksena tunnustuksina
translatiivi tunnustukseksi tunnustuksiksi
abessiivi tunnustuksetta tunnustuksitta
instruktiivi tunnustuksin
komitatiivi tunnustuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tunnustukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tunnustus-

Etymologia[muokkaa]

tunnustaa + -us

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

antaa tunnustus, rakkaudentunnustus, tunnustaa

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

rakkaudentunnustus, synnintunnustus, tunnustuskirja, tunnustuskirjallisuus, tunnustuspalkinto, uskontunnustus

Aiheesta muualla[muokkaa]