tunnusteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tunnusteleminen (38)
- teonnimi verbistä tunnustella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunnusteleminen | tunnustelemiset |
| genetiivi | tunnustelemisen | tunnustelemisten tunnustelemisien |
| partitiivi | tunnustelemista | tunnustelemisia |
| akkusatiivi | tunnusteleminen; tunnustelemisen |
tunnustelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunnustelemisessa | tunnustelemisissa |
| elatiivi | tunnustelemisesta | tunnustelemisista |
| illatiivi | tunnustelemiseen | tunnustelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunnustelemisella | tunnustelemisilla |
| ablatiivi | tunnustelemiselta | tunnustelemisilta |
| allatiivi | tunnustelemiselle | tunnustelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunnustelemisena (tunnustelemisna) |
tunnustelemisina |
| translatiivi | tunnustelemiseksi | tunnustelemisiksi |
| abessiivi | tunnustelemisetta | tunnustelemisitta |
| instruktiivi | – | tunnustelemisin |
| komitatiivi | – | tunnustelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tunnustelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tunnustelemis- | |