tunnustava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tunnustava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tunnustaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunnustava | tunnustavat |
| genetiivi | tunnustavan | tunnustavien (tunnustavain) |
| partitiivi | tunnustavaa | tunnustavia |
| akkusatiivi | tunnustava; tunnustavan | tunnustavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunnustavassa | tunnustavissa |
| elatiivi | tunnustavasta | tunnustavista |
| illatiivi | tunnustavaan | tunnustaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunnustavalla | tunnustavilla |
| ablatiivi | tunnustavalta | tunnustavilta |
| allatiivi | tunnustavalle | tunnustaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunnustavana | tunnustavina |
| translatiivi | tunnustavaksi | tunnustaviksi |
| abessiivi | tunnustavatta | tunnustavitta |
| instruktiivi | – | tunnustavin |
| komitatiivi | – | tunnustavine |