tukevuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tukevuus (40)

  1. se, että on tukeva

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ukeʋuːs/
  • tavutus: tu‧ke‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tukevuus tukevuudet
genetiivi tukevuuden tukevuuksien
partitiivi tukevuutta tukevuuksia
akkusatiivi tukevuus;
tukevuuden
tukevuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi tukevuudessa tukevuuksissa
elatiivi tukevuudesta tukevuuksista
illatiivi tukevuuteen tukevuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tukevuudella tukevuuksilla
ablatiivi tukevuudelta tukevuuksilta
allatiivi tukevuudelle tukevuuksille
muut sijamuodot
essiivi tukevuutena tukevuuksina
translatiivi tukevuudeksi tukevuuksiksi
abessiivi tukevuudetta tukevuuksitta
instruktiivi tukevuuksin
komitatiivi tukevuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tukevuude-
vahva vartalo tukevuute-
konsonantti-
vartalo
tukevuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan tukeva vartalosta tukev- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]