tohtaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tohtaja (10)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus (yleiskielessä) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tohtaja | tohtajat |
| genetiivi | tohtajan | tohtajien (tohtajain) |
| partitiivi | tohtajaa | tohtajia |
| akkusatiivi | tohtaja; tohtajan |
tohtajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tohtajassa | tohtajissa |
| elatiivi | tohtajasta | tohtajista |
| illatiivi | tohtajaan | tohtajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tohtajalla | tohtajilla |
| ablatiivi | tohtajalta | tohtajilta |
| allatiivi | tohtajalle | tohtajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tohtajana | tohtajina |
| translatiivi | tohtajaksi | tohtajiksi |
| abessiivi | tohtajatta | tohtajitta |
| instruktiivi | – | tohtajin |
| komitatiivi | – | tohtajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tohtaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
suomalais-ugrilainen sana, joka ei kuitenkaan ole suoraa jatkumoa vaan on lainattu saamen kielestä
Lähteet[muokkaa]
- Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 33. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.